Veden eri olomuodot ovat minulle ja Tarmolle eri tavoin hämmentäviä. Kumpikaan ei pidä sateesta. Tarmo ei pidä vedestä, itse en pidä sateen mukana liian usein seuraavasta tuulesta. Tiedän, että sateeseen on mentävä. Tarmokin tietää, mutta jumittaa ovelle. Täytyy vähän tuuppia ja maanitella. Tähän asti ainakin on sateen sekaan menty konstilla tai toisella.
Lumi on sitten toinen juttu. Tuuli saattaa sotkea kuulohavaintoni ympäristöstä, mutta lumi demppaa kaiken, tai ainakin miltei kaiken äänen. Yhdistä tähän viima ja a vot, tämä sokko sadattelee. Mutta kuten aina, mentävä on.
Tarmolla sen sijaan on terveen koiramainen suhde lumeen: se villiintyy täysin. Opastus sujuu kyllä suht mallikkaasti, mutta annas olla, kun päästän sen pitkään liekaan. Hyppypomppuriemusäntäilyhepuli.Ja mua viedään kuin pässiä (!) narussa. Sokkoa pässiä. Mistä tuo koira tietää..?
Vauhtisokee 