Matkaseuraa

Tarmo:

Taisin mokailla jotain viime viikolla, kun toi sokko hankki mulle kytän. Manskulla oli yks tosi paha lätäkkö ja tietty lumikasoja. Mun kai ois pitäny mennä suoraan, mutta tassuja en suostu kastamaan ja lumikasan yli totasokkoa ei perässään raahaa kukaan. Siis kiertelin ja kaartelin.

No kyttä oli tietty mun oma kiva kouluttaja. Mä sit päätin hyppiä oikeen kunnolla, kun se yhytti meidät siinä Arkadianmäen ongelmajätelaitoksen haarakonttorin (opin Juicelta) vieressä. Kyttä juorus kaikki mun kiemurat sokolle. Mutta sain mä kehujakin: mun heijastinliivi on kuulemma tosi cool!

Eikä toi sokko ole vieläkään oppinut, miten se Pohjoinen rautatiekatu ylitetään. Okei, olihan sen kiusaksi kasattu melkoinen lumikasa Eläinmuseon tienoille, mutta silti. Ei tota kovin nopeaoppiseksi voi kehua. Toisaalta, se on kyl aika nopee kävelemään.

Ai niin, mä vissiin sekoilin vähän reitissä, kun ratikassa oli jotain tosi outoo. Haisi tutulta, mut ei sitä näkyny missään. Sit mä tajusin, että yhdellä daamilla oli kissa vangittuna sellaseen pikku koppiin. Se oli kuulemma jo 15 vuotta vanh, se kisu siis. Me vähän tiirailtiin toisiamme niiden kaltereiden läpi. Onneks se pääsee ulos edes siin boksissa.

Onneks mun ei tartte tupeksia reitillä saadakseni kouluttajan paikalle. Mä kuulin, kun ne sopi sokon kanssa, että me opetellaan uusia reittej pian. Aika wau.