TahtisokeeSokeus ei ole sairaus, se voi syntyä sairauden seurauksena. Olen sairas, jos minulla on flunssa. Tai sydämen vajaalyöntisyys ja rytmihäiriöitä. Ja minullahan on, jälkimmäisiä nimittäin. Sokeus ei tee kenestäkään immuunia ihmiselämän normaaleille riesoille, elleivät ne Riesat satu olemaan visuaalisia…Vietin kolme viikkoa sairaslomalla sydämentahdistimen asennuksen takia. Kauhistukseni saikun pituudesta haihtui pian, kun tajusin oikeasti tarvitsevani aikaa paranemiseen. Sairaslomalla on aikaa tehdä sitä, mitä haluaa, muttei muilta hommiltaan ehdi. Tai niinhän sitä luulisi. Suurinta osaa niistä hommista, joita olisin tahtonut tehdä, en kyennyt tekemään, koska käden liikuttaminen teki kipeää ja vielä pahempaa oli yrittää pitää kättä staattisessa jännityksessä. Eli ei soitettu huilua. Neulomaan pystyin, jos kykenin pitämään kädet tarpeeksi alhaalla. Onneksi yrittäjä on yrittäjä saikullakin ja ainakin yrittää tehdä rästihommia pois kuleksimasta. Asiaintilasta kiittävät ainakin Valvira ja kirjanpitäjä. Sopivasti säännösteltynä puuha oli jopa hauskaa, vei mennessään. Niinhän melkein kaikille hommille käy, kunhan vain pääsee alkuun. (Ei saa vinoilla mun bloginpitofrekvenssistä). Koirat olivat tilanteen absoluuttiset voittajat. Ne pääsivät hoitoon, jossa lenkitys ja paapominen olivat taattuja. Tarmo vietti hoidossa viikon, Bette kaksi. Kun kolmannella saikkuviikolla olin kotona koirien kanssa, enkä vielä voinut käyttää molempia yhtä aikaa ulkona, sain paljon apua sukulaisilta ja ystäviltä. Oli ihanaa saada apua, mutta erityisen ihanaa oli tavata näitä ihmisiä, jotka ovat aina osa elämääni, mutta joita en ehdi tavata läheskään niin usein kuin tahtoisin. Häviäjä taisi olla meidän kämppä, jota en voinut saati saanut siivota. Sen sijaan sotkin. Onneksi en kyennyt lähtemään shoppauskierrokselle alennusmyynneistä huolimatta, en tosin kyennyt kantamaan roskaa uloskaan. Kolme viikkoa meni vauhdilla. Nyt olen taas töissä ja kuuntelen Tarmon ja Betten tuhinaa työpaikallani. Eräät osaavat ottaa rennosti.Vasta tahdistimen asennuksen jälkeen tajusin, kuinka paljon moinen vaiva voi vaikuttaa. Kaikki oli vain tullut niin salakavalasti, etten ollut huomannut mitään. Yhtäkkiä aloin tahdistimen ansiosta saada happea ja olenkin aamuisin virkeämpi kuin ennen tahdistinta. Lihaksetkaan eivät jumita aamuisin yhtä paljon ja jaksan töissä pidempään väsymättä.Minua ei pyörrytä enää läheskään niin usein kuin ennen ja tunnen oloni reippaammaksi ja aikaansaavemmaksi.Ja kumma kyllä, huilunsoitto on helpottunut huomattavasti!Betten kommentti:Ois ne voinu antaa tolle pidemmänki saikun, oisin voinu olla paapottavana enemmänki. Vaik sit isännälle tulee ikävä ja kai sit tolle sokollekin. Tarmon kommentti:Jo just. Mä tulin katteleen ku toi istuu ja kuuntelee kirjaa tai laskee jotain kamalasti. Tehtiin me lenkkejäki, mut toi sokko oli tosi varuillaan koko ajan. Mä koitin näyttää, että miten lujaa mä pääsen, mut toi oli ihan perässäraahattava. Onneks nyt on ihan normii taas ja saadaan ton pikkukarvan kaa olla yhes duuniski. Tai onhan toi pikkukarva mua vanhempi, mut pienempi silti. #sokeus #sairasloma#sydämentahdistin

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s